LUOVA ÖISIN

IHAN VAAN RUNOJA | MIRA SIMSIÖ

Hei siellä

Saavuit juuri Luova öisin -runoblogiin, Mira Simsiön runojen kotiin. Runot ovat etusivulla aikajärjestyksessä. Voit selata runoja kategorioiden tai avainsanojen mukaan.

Rakastan sanoittaa tärkeitä hetkiä! Kirjoitan tilauksesta runoja, puheita ja tarinoita. Tilausrunojen hinta on alkaen 40€ (+ alv) ja runo toimitetaan aina kotiin asti kehystettynä. Lue lisää tilausrunoista tilaukset -sivulta.

Tilausrunot: mira.simsio (at) gmail.com

Seuraa Instagramissa ja TikTokissa: @luovaoisin

pöytälaatikkorunoa julkaistu

SAMAT TÄHDET – SAMA KUU

sulje silmät – se hetki nyt
mieli kevyt, ehyt, levännyt
hetki hengähdä – ja kuuntele tää
anna meidän sua samalla kiittää

olet lahjakas, sielukas
voimakas, arvokas
rakas – taipuu eessäs yötaivas!
perheen pidät pystyssä
myrskyissä – kovissakin tyrskyissä
ja perille aina viet

katso elettyä – tutki tulevaa
tuuli ujeltaa, linnut kujertaa
vaan laantua et sen anna
halun, elämänpalon
näet siellä
purppuraisen taivaankajon!

Iiro – sulje silmät
tunne hiljaisuus
minne mieli vaeltaa
maalaa värein Lapin maisemaa
karua, kaunista, vaativaa
samat tähdet – sama kuu
vaikka vuosia viiskyt
on taas huhtikuu

sulje silmät – rakas
tänään toivomus tee
elämä takaisin
meille
riemullaan
aina hymyilee

– mira s. sain sanoittaa näin kauniin tarinan ja toteuttaa tilausrunon Iirolle syntymäpäiväksi, tämä syntyi eräänä huhtikuun yönä 2024

VAIMENNUT LAULU

vaimennut on laulu
niin vaimea laulu sen
punarinnan, mustarastaan
talitiaisen

käpytikan nakerrus
kurkien kujerrus
harmaasiepon piharakennuksen

hiljaisina hetkinä
mietin mistä lintukultia
löydän, mistä etsiä

vaan pohjoisessa täällä
aurinko syö äänen
laulun lintusten
ja niin hiipuu ääni
ääni luonnon
ja äiti maan rakkauden

mira s. kesäkuussa 2024 uutisissa kerrotaan, että tutkimuksissa on huomattu vaimennut lintujen laulu 25-vuoden aikana.

ASKELTAJA

välillä astun eteen
sitten taa
askel eteen – askel taa

ken edessäin askeltaa
varjo jää taa
mieli eteen katsoa saa
elämä eloisaa
vaikka joskus astuukin
ees tai taa
pieni vaiva kannattaa
se kasvattaa
askeltajaa armahtaa
rauha hälle annetaan

mira s. kesäkuun alku 2024

VAPAANA LENTÄÄ SAAN

vapaana lentää saan
en velkojen vanki
en lisää hankaluuksia hanki
en vanki enää koskaan

vapaana lentää vaan
mieleni levolle nyt se taipuu
taipuu ja kaunis on ilta
hetken tämän sinulle jaan
jaan ja vapaana lentää saan

palaa en enää vanhaan
en lähelle, en kauas
en enää koskaan
ja vapaana
aion lennellä vaan

mira s. toiveikas toukokuu 2024

HÄNELLE

syntymä on hetki
jolloin maailmaan virtaa valoa
kuin ensimmäinen
aamuaurinko ensisäteineen
valaisee pimeyden
herättää eloon
kauneimman unen
ja sydämen syke
täynnä pehmeitä säveliä

mira s. kevättalvella maaliskuun alkupäivinä 2024 ~ kaikista kauneimmalla hetkellä

PÖLLÖÄ VIISAAMPI

kettu kulki häntä pörhöllä
rinta rottingilla

se katseli nukkuvaa kaupunkia
hiipiessään kukkulanlaelle

sieltä avautui valot, meri, öinen tunnelma
tuuli tuiversi, sen suupielissä nyki
sillä se tiesi, että tässä kaupungissa
vain kettu on pöllöä viisampi



mira s. kevättalvella 2024

KAIKKI MUUTTUU

persoona muuttuu
muuttuu harmaaksi
läikehtii harvoin enää

kipinä sammuu takassa
omakotitalon lattiat kylminä
salaojissa kaikuu
lykin kolaa, kosteaa lunta

zero-colan mukana hampaat kellastuu
somen merkitys haihtuu taivaantuuliin
peiton alla puhuttaa pieru

kaikki muuttuu
muuttuu harmaaksi
kunnes tummuu

mira s. 2024

VIIMEPÄIVÄT

tulojeni varassa
mediaani aamulla
mediaani illalla

perusturvaa vailla
leikkauksien mailla

pelottaa

työttömyysturvan varassa
korkeakoulut vallassa
osa-aikatöillä saan puuroa
pyyhin mielestä

unelmia

suuria

mira s. 2023 Korkeakoulujen mielenosoitukset

RUNO

uskalla vaan
astua kiikkerään ilmalaivaan

paljasta synkkä salaisuus
sammuu jo valoisuus
avoimuus ihanuus
hiljentyy ikuisuus
ja hengitä palavaa ilmaa

uskalla vaan hypätä laivasta
tarttua, repäistä pala taivasta

kyllä pilvenreunalta saat roikkua
ja säveltää kauniita riitasointuja

uskalla vaan

mira s. 2023 olen kokonainen

MINNE VAIN

välillä tuuli tarttuu
se pelottelee
välillä se laantuu
ilma haukottelee

minne vain purjeeni käännän
kohtalo reitin määrittelee
minne vain sydämeni päätän jäävän
siellä aallot kanssani tanssahtelee

mira s. 2023

METSÄN PAINO

kanna koko metsä selässäsi
vuorien paino, jokien padot
järvien veet, saaret ja aurinko

kanna kevein askelin
vaikka tassut raskaat

vie mukanasi ja nuuhki tuulta
se kertoo minne kaiken lopulta viet
lähelle vaiko kauas
sinne
missä pilkottaa
tähtitaivas

– mira s. karhun askelin elokuussa 2023

TAIVAANLAIVA

ventovieraalle
kun sydämeni avaan
saattaa nähdä mitä oikein salaan
siellä kaiken alla
itseäni hiljaa halaan

mereltä katselen
yli syystaivaan
huomio kiinnittyy
hitaasti lipuvaan ilmalaivaan

siitä innostuu koko sydämeni luomakunta
pupu, kettu ja tiikerikin
pöllö nukkuu koiranunta
pikkulinnut puhuu seikkailusta

kaikki tahtoisivat mukaan
taivaanlaivan unelmaan
se kuljettaa loputtomaan
tarinaan

vaan rannalle jää
sydän, minä ja muut
sieltä on mukava huomista suunnitella
kuitenkin ihanan onnellisena
elää merten prinsessa

mira s.

SANO SE

hänelle se sano
kuka oikea on

tarpeeksi usein
eritavoin
vaikka laulunsanoin
väärää tapaa tuskin on

tyhjiä sanoja
turha on sanoa
vain se
mitä on sanojen takana

sano
eläköön rakkaus
se on kuin maalaus
kuuluu kuiskaus

mira s. 2023

SAMETINPEHMEÄ

sieltä hän saapui
pienet posket ja supussa suu
just niinkuin pikkutytölle kuuluu

kun muut vielä nukkuu
lasketaan jokainen varvas
hymyilee stadin aamutaivas

ihmetellään – leperrellään
heleää ja pehmeää
ensipäivät nää

hällä pieni sädekehä
on sametinpehmeä
heijastelee auringonsäteitä
pienet posket ja supussa suu
just niinkuin pikkutytölle kuuluu

. . .

mira s. kesäkuun viimeinen 2023, onnea pienokaisesta W & J <3

PAHAN MIELI

kunpa mua ei ois
ei ois ei ois
vallan käsi haparois
ilmaa vaan
vastetta puuttuvaa
hukkuvaa Moskovaa

kunpa mua ei ois
tai lähtisin pois
ei ois sotia
eikä lapset ilman kotia
kunpa mua ei ois
ei ois ei ois
sit katselisin vaan
hukkuvaa Moskovaa

kunpa mua ei ois
tai mädäntyisin pois
liha kypsä ja suolainen
sulaisin päälle suolakurkkujen
kunpa mua ei ois
ei ois ei ois
eikä vallan käsi haparois
kohti kaunista Kiovaa

….

mira s. katsellessa kaunista Kiovaa 2023

KEVÄÄNSÄVELEN

rakkauden ikävästä
jää silmät auki
suu kuivuu
korisee
hengitys hidastuu
kitkastellen
hyvästellen
vartalo vavahdellen


lähden lantiota keinutellen
hymyssäsuin heilutellen
luokse mikä-mikä-maan
sinne rakennan mä mökin
sen, josta unelmoimme
ja kaiken valmiiksi laittelen
sitten vaan odottelen
linnuille hoilottelen


keväänsävelen


rakkauden ikävästä
sinua sinua
odottelen

mira s. 2023

AH PÄÄSKYSIÄ!

en pääskystä kiinni mä saa
sen siivet halkoo ilmavirtaa
lentorata pitkin taivaankaaren viivaa
siivet sivelee pilvien pintaa

silmäntähtäimeen yhden sittenkin sain
sen annoin lennellä mä vain
ja katseen kantamattomiin
pääskysen lennon kokea mä sain

piristävää
pirskahtelua
poukkoilevaa
pyöritystä

pääskyistä seurailin mä vain sitä yhtä
kun se oli poissa
jäi sisälle olo turta
ja tyhjä


mira s. kesäkuun ensimmäinen 2023

LUONTOTUNNE

hiljaisuutta etsin
kaipasin ja tarvitsin
joskus lintujen lento
taikka metsäpuiden nirskunta
vievät lähelle
etääntymisen keskipistettä
tilaa jossa unohdan äänen
ja näen ikiunia kuvia
luonnosta ja minusta

mira simsiö toukokuun kahdeksastoista 2023

PIAN KOTIIN

suojelusenkeli matkalle lähti
äiti sinä olet tähti
vaikeudet selätät
pian kotona taas
hääräät ja hihität

mira s. Äidille, joulukuun viides 2023, me selvitään tästä

SURU

suru liikkuu koko kehon läpi
ja tulee osaksi sitä
soluja, verta virtaavaa
se pumppautuu sydämestä
uudelle kierrokselle
kunnes aikanaan tasoittuu
niin surusta tulee lämmin vieras
jota muistoiksi kutsutaan

mira s. 2023 ensimmäinen

JOULUNAURUA

jouluna kirjoitan salaa
mitä hyvää teen
ja ketä saan halaa

illan edetessä tuumin että
ihmeellinen on tuo elekieli, meidän kaikkien äidinkieli ”huhhuh ihmismieli”
jättää äänen ilmaan, jäljen hangen pintaan
huomaan jään haaveilemaan
elämässä virheemme sallitaan
odotukset palkitaan

illlalla vain naurua
kokeilen runoa lausua
siinä samalla
tarkkailen sydämeni paloa
siihen joku meistä sanoi
pian jo sarastaa
mut ei mennä nukkumaan
vielä tunteeni arastaa
taidan kaivata joulurauhaa

niin tänäyönä
roihahti lempi
enää en emmi
vaan täysillä rakastan
rikki puristan
jokaisen perheenjäsenen
ja unohda en
joulua tätä

sitten herään
saunassa aamu seiskalta
hilpeänä itseni kerään

on vain naurua
ja toivotan
hyvää
joulua

mira s. 2022, millainen on joulu?

ONNELLISET

pienet linnut
pikkuruiset
kevään sanansaattajat
syksyllä ne muuttavat
talveksi tuuleen katoavat
vaan ei yksi punainen
joka parinsa kadotti
se jäi meidän rappukäytävään

sen minä pyysin sisälle
päätä pienen linnun silitin
selitin elämästä, juttelin

yhdessä ootimme kevättä
vaklasimme ikkunalla
palaisiko pari vaikka yöjunalla
koska ulkona ois taas lämmintä olla

sitten sumussa sunnuntaina
koputteli oven takana
piipittävä tsirppi
lentelivät pian ulkona
pienet linnut
pikkuruiset
loppuun asti
onnelliset

mira s. joulun alla 2022

TÄHTÖNEN

tähtönen – tosi sähköinen
sähisi ja kähisi
nousi ilmaan
jotta kaikki se näkisi

teki muutaman ympyrän
tunsi joulun lähestyvän
antoi taivaalle valoa
ja perheille jakoi
sydänjoulun paloa

mira s. joulu lähenee 2022

YÖN PIMEÄÄ

häpeä syö suuresta pöydästä
nautiskelee tunteesta tyhjästä
vie hyvyyden tyhjiin sydämestä

ja jäljelle jää
vain musta tahra
kertoen elämästä eletystä
ihmisestä
yhdestä pienestä
oman itsensä pettämästä

ja mitä sille tehdä voin
pestä pois tahran mustan
samalla huuhdella pois tuskan
ja ripotella
mereen
kuin muistojen tuhkan

ei se poista häpeää
kipeää, yön pimeää
joka puristaa
pienen ihmisen
rintakehää

mira s. marraskuussa 2022

LAPIN RAUHASSA

Lapin rauhassa
on ihmisen hyvä
istuttaa itseensä toivon jyvä
tuntureilla viipyä, vähän myös eksyä
ja hengittää viileää iltaa
siinä kuukkelia oksalla huvittaa
kun aurinko taivaan kullaksi kuvittaa

ja Lapin rauhassa
on ihmisen hyvä
istuttaa itseensä toivon jyvä

mira s. Lappi, Ylläs 2022

PORTTI

rakensit portin
rannalta merenpohjaan
josta hitaasti astelit alas
ahdin aarteita vartioimaan

itämeren valtatietä
pohjoiseen navigoit
— pohjassa postilaatikko
kirjettäkö toivoit?

vaan ei merenneidot kirjoita
ne kikattelee
kunnes suutelee
sitten kaikki
synkkenee
palelee
ja kiire jo on

vaan portille jätit valon
ohjaamaan kotiin
sillä joskus
tie takaisin
on arvaamaton

mira s. Sukellukset Porkkalanniemessä keskikesä 2022

KEDON KUKKIA

kukkaloistoa
harakankeloilla
katse kohti pohjoista

ailakkia ja mataraa
kesäaamu sarastaa
sydämeni arastaa

voih hiirenvirna ja
päiväkakkara –
jotakin meissä on
samankaltaista
hieman villiä ja kaunista

—-

Mammalle
mira s. 2022

KATEGORIAT

ARKISTO