LUOVA ÖISIN
RUNOBLOGI | MIRA SIMSIÖ
Ei tuloksia
Hakemaasi sivua ei löytynyt. Yritä muuttaa hakuasi, tai käytä yläpuolella olevaa navigointia löytääksesi kirjoituksen.
pöytälaatikkorunoa julkaistu
YKSINÄISEN MÖKKI
tyhjä on nyt mökki
kosteat seinät sen
kyyneleistä itketyistä
lapsista lähteneistä
mökki yksinäisen
saranat ruosteessa ovien
kuljetuista vuosista
paiskotuista ovista
jatkuvista huolista
tyhjä on nyt mökki
mökki yksinäisen
. . .
mira simsiö 2020
HATTARAVETTÄ
mikä parantaisi pimeyden?
turhat luulot, huonot kuulot
ihmisen sisältä sairauden
kuuleeko kukaan siellä
kysyinkö liian isoja
miten pääsisin pilvien päälle,
pisaroita yksitellen laskemaan
että aika olisi hidas
hitaampi
hattaravettä
takapihan tynnyriin tiptap
. . .
mira simsiö 2020
KETTUJEN MURHEITA
olen kettu kaupungin yössä
espan nurmi kuin kangasmetsän sammal
lippakiskan kulmalla odotan ei ketään saapuvaksi
kun silmätkulmat kimmeltää
ulisen, niin hiljaa, kuiskien vaan
ettei kukaan kuule
se on se tuuli vaan, torilta heittää silmille savua
tunnen tämän stadin
sen mutkat ja kuopat
umpikujat, takapihat
aamukasteen ja sataman sumun
joskus kun on aikaa
istuskelen laitureilla nuuhkien ilmaa
miksi on niin, että toiset vaan kantavat enemmän murheita kuin jaksavatkaan?
. . .
mira simsiö 2020
TAIVAAN HAHMOT
sama tuuli kuljettaa
edestakaisin muuttuvia hahmoja
dinosaurukset
taistelevat merirosvolaivat
sydän riekaleista
ne taivaan omat taiat
ikävää voi itkeä siniseen
piirrellä silmien liikkeillä
suruissa katsoa aurinkoon
nähdä mustia pisteitä
hymyillä ujosti, toivoa kovasti
että saman taivaan alla olisin sinun
ja sinä olisit vielä joskus minun
. . .
mira simsiö 2020
SYDÄN SYDÄN
vain särjetty sydän voi sanoa toiselle
kyllä sydän paranee
vaikkei se olisi tottakaan
sydän sydäntä lohduttaa
. . .
mira simsiö 2018
SÄÄRI VOGUEN
sanoillasi myrkytät peilikuvan
mitä pelkäät sieltä paljastuvan
en ole sääri voguen kansikuvan
en kimalleliima kiiltokuvan
olen se kummajainen siellä
täydellisen peilikuvan tiellä
kummajainen
lihavan ja ruman
kynäniskan
tumman hampaan
kaksoisleuan kaareutuvan
hän – peilikuvan
toivon
kunpa sääri voguen voisin olla
näkisit kääntöpuolen kaikilla kolikoilla
iltapalat kuorruttaisin itsetunnolla
ja reilunkaupan voilla
joku muu kun voisin olla
. . .
mira s. 2020
AALLOILTA PIILOSSA
sinnittele!
katse vesirajalla
pienikin liike
ja pinta väreilee
sen hetken tärkeimmän
just sen
huomaa vasta kun
menettää
kaiken
että miksi tein näin
ja sinä teit näin
että miksi sanoin noin
ja sinä sanoit noin
ja sitten voi aalloilta piileskellä
välillä elää täyttä vauhtia
törmätä – leikitellä
liike on jatkuva
pinnalta myrskyihin
hukkua
tyrskyihin
löytää ilmatasku hylystä
pelastus
ihan pienestä hymystä
että elämä voi olla aallokko
tänään kylpyhuoneessa
. . .
mira simsiö heinäkuu 2020
KUNINGATAR
hän on vastassa pimeän
näen valon himmenevän
hiipuu ja särisee
liekki vapisee
vapisee
kuningatar pimeän
yhden muiston hänestä sain
sen sydäntäsärkevän – kipeän
hän elää jatkuvasti unissa
toisinaan painajaiskuvissa
eikä hän koskaan kadota vois
pimeä kun ei toivomalla lähde pois
. . .
mira s. lokakuu 2020
TEKOPYHÄ
hymyn
onnea ei
naurun
rakkauslaulun
onnea ei
mitä kuuluu
tosi hyvää
onnea ei
teeskennellä voi
mitä vain
vaan onnea ei
kahdet kasvot
ne siellä
onnen tiellä
. . .
mira s. marraskuussa iltasella 2020
ITSERAKAS
jokainen on sillätavalla
rakastunut
jossain kohtaa elämää
rakastanut on
pikkuhiljaa
luottamus rakoillut
itseään pakoillut
eikä anteeksi voi antaa
sitä muuttuu ihminen sisältä silloin
tuskin hyväksi ainakaan
kyynistyy aikanaan
voinko rakastaa vielä
päivin ja illoin
rakastaa
itseäni
milloin
. . .
mira s. 2020
VELJENI
isä ja rohkeat veljeni
kerran yhdessä asteli
viisi miestä rintarinnan
nuorimmat meistä kuin pojat Ankkalinnan
ei varjoissa toistensa tarvitse kasvaa
ei yksin suruja tai murheita kantaa
ei unelmia hukata – kirvestä kiveen hakata
ei veli veljeä jättää voi
näin isä meitä viisaudella neuvoi
kohdataan maailma yhdessä niin
kannustetaan toisiamme suuriin unelmiin
sillä vain pienen hetken kuitenkin
tämän tarinan tunnetkin
viisi miestä rintarinnan
luonne kaikilla – seikkailijan
vähän myös omatahtoinen – veljeskomppanian
ei varjoissa toistensa tarvitse kasvaa
ei yksin suruja tai murheita kantaa
ei veli veljeä jättää voi
ei unelmia hukata – kirvestä kiveen hakata
näin isä meiltä veljiltä aina toivoi
. . .
mira s. isänpäivänä 2020 // tilausruno
HEI HEI JÄRKI
sydämellä rakastin
kunnes petit sen
enää järjellä rakastan
kunnes menetän sen
. . .
mira simsiö 2020
ISÄ
isä
taidamme kuulla saman
särkyvin vibraatoin lähenevät
muuttolinnut
ja isä
taidamme tietää saman
puhkeavat sienet metsiin
lämmittävät toisiaan
odottavat ahnasta poimijaa
isä
taidamme nähdä saman
miten vallat vaihtavat omistajaa
jatkavat kilpavarusteluaan
silti kukat kukkivat lämpimän aikaan
luonto antaa vuodenajoista riippumatta parastaan
tik-tak
kellon viisarit kulkevat samaa rataa
tallottu polku voi olla näkymätön
se on opas matkalla elämään
ja isä
taisit opettaa minua kulkemaan sen
. . .
mira s. marraskuun kahdeksas 2020
minun isälleni
HU-HUU
joskus toivon
että olisin tavannut sinut
ennenkuin maailma ehti väliin
ennenkuin vakuutuit siitä ettet selviäisi
rakentamatta muuria ympärillesi
valamatta rautaa sydämesi suojaksi
ankkuroimatta sisimpääsi jäämerten pohjaan
ja sulkematta vieraskirjojesi kansia
hu-huu
uneksin
sinusta siellä jossain
. . .
mira s. marraskuun seitsemäs 2020
SAITUREIDEN SOPPA
hämmennä pataa
paha noita
upota minut liemiisi
anna kiehua
kunnes jäljellä vain kypsää lihaa
lohkeilevat palat irti luista
minusta
juota soppa saitureille
yhteiskunnan viemäreihin valuta
kiertokulkuun palauta
anna vielä hetki kiehua
mausta suolalla ja katkeruudella
paha noita
. . .
mira s. 2020
MAANANTAI
elämäntarkoitus on taas vastausta vailla
toisinaan yksinäisyyden lailla
kysymysten kanssa vierailla mailla
. . .
mira s. syyskuu 2020
SUUREMMAT VOIMAT
pimeyteen pyysin voimia
surutyöhön
keneltä niin?
suuremmilta voimilta
. . .
mira s. pimeä marraskuu 2020
KAPTEENI ÄSSÄ
nyt mä sen teen
ostan lentokoneen
sillä nousen korkeuksiin
kiihdytän haaveiden kaarteisiin
joskus syöksylaskua tulen alas
ajattelen olevani piloteista paras
ohjaan itse omaa elämää
katsokaa tätä ässä-lentäjää
koneeni on lentävä valas
ohjaamossa koko avaruuden atlas
uhmaan fysiikan lakeja
taivaiden valtateillä ei madella
peloton kapteeni päävirtojen
suoriudun haasteista nauraen
ha-ha-haa
jatkan lennellen vaan
horisontissa joskus tavataan
. . .
mira kapteeni simsiö 2020
UKKOSPILVIÄ
ukkospilviä
ukkospilviä
tummia harmaita
surullisia ja raskaita
kun ukkosten herra taivaassaan
säveltää surullista huminaa
ulisee ja jyrähtelee
välillä henkeään pidättelee
mietin silloin
pilkahtaako pilvien takaa ikinä
auringon säteen kirkas kipinä
vastasointuina kirkkaudella on duurit
murtuvat sillä paksuimmatkin ukkosherran muurit
ja itkee ukkospilvet alas
näkyy jälleen paljas
tähtitaivas
ja muistan silloin
kyllä surun ja murheen
keskeltä
löytyy kirkkaus ja onni
ihan pienen
pienestäkin
hetkestä
. . .
mira s. marraskuun ensimmäinen 2020
KNAKKORV
tyypit luulee et ne on nuoria
jaksaa kilsan verran ylittää Kolin vuoria
mut knakkorv aamiaispöydässä ei tuo takas vuosia
puhuuko kukaan meist ees ruotsia?
tyypit since kaks nolla nolla kasi
toinen toisensa fani
latvis virolaisen hani
tyypit viettää viikonloppuu kimpassa
joskus oltiin töissä samassa firmassa
nyt jaetaan yhteiskuvii instassa
tyypit heittää nii vtusti härskiäki läppää
juo häppää, yks runoja vttu räppää, loput pämppää pämppää
mut tietkö mitä on nii siistii
tyypit
jotka ei yritä esittää mitään kilttii
tyypit
kestää kritiikkii, yhtä poliisii
ja juttui vaik ois liianki intiimii
tyypit
takas me yhteen kasvettii
. . .
mira s. marraskuu 2020
ystäville
WIKIPEDIA ERROR
synonyymit ja riimisanat
sivistyksen aikajanat
kaikki on käytetty
muokkaukset lukittu
maailma valmis siis on
wikipedia error
kaikki on näytetty
ihmiset moskalla täytetty
404 page not found
ja kaikki sivut täynnä
ei tarvetta enää runoille
tekoäly
kuiskii
miralle
. . .
mira s. 2020
AJAN VARTIJA
rakas ajan vartija
kunpa et niin tarkasti varjelisi
sitä mihin sinut on valittu
vaan nukahtelisit silloin tällöin
jolloin aika olisi hitaampaa
pysähtelisi
ja viimeisillä hetkillä
vaihtaisi suuntaa
kunnes taas
viisareissa
sekunnilleen
viittä vaille
. . .
mira s. 2020.29.10. // 34 vuotta
SUOSIKIN JULISTE
kekkonen oli maanisä
ringo starr taivaanisä
sinatra sanoisin idoli
jones petollinen walesin tiikeri
ah cooperin alice esikuva
marilyn
marilyn
marilyn
toiveissa sama peilikuva
william white goodman menettelee
james dean lepertelee lepertelee
vika juliste seinälle päätyvi
nahka-asussaan hän
elvis
vuoden
yks ysi kuus ysi
. . .
mira s. 2020
HULDIGUNG
järjellä päättänyt en
sydämellä sen tein
annoin lupauksen
huldigung rakkaudelle
. . .
mira simsiö 2020
TERÄLEHTIÄ
voiko kahta rakastaa
samanaikaisesti
elämän loppuun asti
vai alkaako järki rakoilla
totuus hajoilla
terälehdistä laskenut en
voinko rakastaa vaiko en
vaan koko kimpun poimin
päivänkakkarat, liljat ja mitä lie
juurineen vedin maasta
voiko kahta rakastaa
voiko kahta rakastaa?
rakastaa
ei rakasta
rakastaa
rakastaa
. . .
mira s. lokakuu 2020
HIDASTA TOIPUMISTA
miksi aika parantaa
muistista se taitaa jotakin varastaa
kätkee kivun
sulkee surun
peittelee jäljet
antaa unohtaa
miksi aika parantaa
ja toisinaan
väärällä hetkellä
muistot se takaisin valjastaa
kääntää itseään vastaan
ja heikkoutesi kaikille paljastaa
vai aika muka parantaa
. . .
mira s. lokakuun kahdeskymmenes 2020
NAPSs
puuvillalangan kierrän sormen ympärille
koukistan sormea ja
naps
elämä yhtä heikko kuin siemenhahtuvien keveys
. . .
mira simsiö 2020
HIKKA
mikä se taas kieltä hätyyttelee
hups hikka se siellä
puheen tiellä
hik-hik
sanoja ulos saattelee
hikka kun ihmiselle tulee
silloin ystävä toista ystävää muistelee
. . .
mira simsiö lokakuu 2020
vanhan kansan uskomuksia
PEUKALOISEN MATKA
kotitiellä paiskasin auton oven kiinni niin, että lasit helähtivät
samassa katsoin ylös ja seurasin kujeilevaa ääntä,
rikotuin auroin lensivät härmää pakenevat hanhet
huomasin illan viimeisen hehkun koristelevan
niiden pyöreät vatsat keltaisellaan
hetken ajattelin peukaloista
kunpa sen ei olisi kylmä
eivät lehdet vielä ole kellastuneet, ei hallaa vielä öisin
mutta aavistus tulevasta ne saa lähtemään
muuttamaan
omien parissa on turvallinen lentää pois
saa nähdä palaavatko vielä samoin porukoin
palaatko vielä peukaloinen?
. . .
mira simsiö syyskuu 2020
SANO SE 3/3
tyhjiä sanoja turha on sanoa
vain se
mitä on sanojen takana
. . .
mira s. lokakuu 2020
SANO SE 2/3
tarpeeksi usein
eritavoin
vaikka laulunsanoin
väärää tapaa tuskin on
. . .
mira s. lokakuu 2020
SANO SE 1/3
hänelle se sano
kuka oikea on
. . .
mira s. lokakuu 2020
VIIMEINEN PÄIVÄ
annoin sun lähteä
rakas
mutta en ilman että taistelin
ja viimeiset hetket katselin
miten maa kiertää oman akselin
ja näkyy ikkunasta kirkas valo
kunnes vaipuu horisonttiin himmenevä kajo
pimeydessä enää pienen tähden palo
enkä vastapäivään enää pysty juosta
nousta enää yhtäkään vuorta
ja mä susta luovuin
hitaasti sen tein, vähitellen
tekojani hyvitellen
vähitellen
susta luovuin
lähteä annoin
ikuisuuksiin
siellä kohtaamme
uskon ja toivon niin
ja kun aika on loppu
jäljelle jää vain hiljaisuuden lohtu
. . .
mira simsiö lokakuun seitsemäs 2020
KERROKSET
tahdon sinut kaikille paljastaa
valheet totuudella valjastaa
ja hiljaa ihailla
miten kauneuden voi pilata
katkeruudella ja vihalla
se on toisten elämäntyö
valheilla ja pahalla
kello lyö
kello lyö
. . .
mira simsiö lokakuu 2020
VARKAIN SE SAAPUI
katse pelotti
tai pelko katseessa
sekin, että kyynelten tullessa
sattui
ja pelko ruokki sitä hallitsematonta
tunnetta
jota epävarmuudeksi kutsutaan
kuka kertoisi kauanko vielä
kuka kertoisi miksi on näin
kuka kertoisi saanko mä vielä
pitää sut täällä luonani näin
ja illan tullen käsiä pisteli
kylmyys
se vain tuli kylään
ja niin saapui mukanaan se pelko
jota tuntemattomaksi kutsutaan
pyytämättä, kutsumatta
varkain se saapui
lähtemään sitä en enää saanut
kuka kertoisi kauanko vielä
kuka kertoisi miksi on näin
kuka kertoisi saanko mä vielä
pitää sut täällä luonani näin
. . .
mira simsiö syyskuun loppu, annelle ja jaakolle 2020
KEMISTIN VAIMO
minulla oli vain rakkaus
jonka läträsit koeputkesta toiseen
sinulle tunne oli tiedettä
koostumuksia ja tutkimusta vailla
. . .
mira simsiö 2020
ELÄMÄN AALLOISSA
sanoistasi muodostuu valtameri
korvistani sataa jo vettä
silmäni ei jää kyyneleittä
turha uida enään
hukun ja herään
. . .
mira simsiö 2020
JUPITERIN MYRSKY
se oli ihan tavallinen torstai
syyskuun neljäs kai
jäit kiinni katseesta
sitten sormenpäät silittivät tukkaa
sun tukka on sillätavalla sekaisin
kuin jupiter
sä sanoit
tässä kohtaa on pyörremyrsky
sä sanoit
jupiterin pilkuksi sitä sanotaan
ja sormi teki u-käännöksen hiuskiehkuroissa
minä jupiterin pyörteissä
ja sinä Galilein kuut
. . .
mira simsiö syyskuun neljäs 2020
HUKATUT SIVELTIMET
halaukseen suljen tunteen
siihen iltaan
tukahdutan
niin kauan etten tunne enää
enkä muista
edes muistoja
edes hyviä
minne taas laitoin ne siveltimet
millä perhosia lahjapaperille maalailen
uutta tarinaa pitää kyynelvedellä värittää
enkä kadu
elettyä elämää
enkä yritä muistaa
niitä muistoja
sinusta
enään
. . .
mira simsiö syyskuu 2020
HARHALUOTEJA JA SIMAA
lastensyttäreillä ahmin tuulihattuja
ällön lämpösiä
vappuna simaa
kaivan sormella sieltä rusinaa
kuka iltaan huokailee muka
näyttää idiootilta
runoissa ja runoissa
peilin edessä
käden taa piilotin
vatsamakkarat
hämmennän simaa
huomenna aloitan
en enää tänään
nyt juon simaa
tänään minuun osuu
harhaluoditkin
ja huomenna luotiliivi päälläni herään
ja yksitellen
kuteja lattialta kerään
. . .
mira simsiö elokuun loppu 2020
KAARNAPUUKKO
aina on ketulla kiire johonkin työhön
kiire kadota syksyiseen yöhön
ojan notkosta heinikkoon,
nokkoset väistellä,
matkalla itselleen suojaksi tammesta
puukko vyölle veistellä
vaan kaarnasta sen oikeasti tein
suojaamaan suruilta
toisinaan hetki kun on oikea,
pohdin onko maailma
sittenkin vain soikea
kuusirajan yllä pimeydessä
kaartuu linnunradan ääriviivat
äh
alkaa tuulla
ja sataa
öisin on tuo kartta auki ja ääretön,
silloin voi kuulla miten
suru on niin lohduttoman äänetön
oikeasti tähtitaivaan kuvittelin vain
sammakotkin parkuu ei ne kurnuta
yltyy sade ja sarastaa jo
miksi on niin,
että aina on kiire
muiden kettujen juhlia järjestää,
elää muiden elämää,
töihin kun haluaisi vaan tänään
ajoissa ennättää
se on ketun elämää
. . .
mira simsiö elokuu 2020
MÖRKÖJEN PELKOJA
en pelkää
en hämähäkkejä
en yksinäisyyttä
en huolia
en murheita
en korkeuksia
en sairauksia
pelkää en
edes kuolemaa
mutta pimeän tullen
pelkään
että tulitikut loppuvat
tuuli puhaltaa kynttilät sammuksiin
että myrsky katkaisee sähköt
pelkään
sängyn alta kuuluvia kuiskauksia
välähdyksiä ikkunoissa
mörköjen pelkoja
. . .
mira simsiö elokuu 2020
KETTU VAI SUSI?
kettu istahti öljysäiliö 468:n kivikkoiselle rantatörmälle
se katseli taivaalle ja ulvoi
kruunuvuorenrannassa kuunsilta soi
ilmassa värähteli
muuan pupu seurasi ketun ulvontaa etäämmältä
se painoi punaisen pipon syvemmälle päähänsä
kunnes se rohkeni päättäväisesti astua kivikkoon
”ei ketut ulvo susien lailla”, pupu päivitteli ketulle
kettu hiljeni, se loi kysyvän ilmeen kohti pupua
nosti toista kulmaansa
nousi takajaloilleen, kädet lanteilla naurahti
kröhäisi kurkkuaan, nosti leukansa serenadin merkiksi
ja sitten rannassa kajahti
. . .
mira simsiö kesällä 2020
YSTÄVÄT
yksin ei pärjää
ei edes kaikista vahvin leijona
. . .
mira s. kevättalvi 2020
MERTEN KYYNELEET
sulje silmäsi – kuvittele – missä nyt ajelehdit
jokainen avunhuuto hukuttaa syvemmälle
huokaukset jäätyvät
hengityksesi huurre on ainut lämpö
jonka tunnet
virtaukset tanssivat kanssasi valssia
pitävät pilkkanaan
ristiaalloissa seilaat kyljet mustelmilla
pitelet kiinni siitä mitä enää on jäljellä
hapuilet parempaa otetta
ja tulee hetki – on irroitettava
tiputtava
kun otteesi viimein lipeää
annat itsesi vajota pimeään
ei hätää
näin
valtameri hukuttaa sinut kyynelillään
. . .
mira s. helmikuu 2020
GOOGLELLA
eräänä
päi
vä
nä
kysyin
googlelta
mä
miten ois jos unta saada vois?
mun kämppä on niin kuuma
miten saan tänne tuulta?
miten multa tippuis kilot?
miten rahaa sais isot pinot?
miten vois sydämen elvyttää?
miten villihevosen kesyttää?
miten keskiarvo lasketaan
ja tinderistä uus X kalastetaan?
ps. pitäis vielä saada kunnon bruna
etten olis niin kalpee ja ruma
. . .
mira s. tammikuu 2019
Googlen vuoden 2018 haetuimmat ”miten”
RYTMIHÄIRIÖISSÄ
tiesitkö, että jotkut tietyt äänet kasvattavat sydämenlyöntien tiheyttä
joskus kosketukset jättävät lyöntejä välistä
kanssasi elän rytmihäiriöissä
. . .
mira s. heinäkuu 2016
MONENLAISIA IHMISIÄ
Elämässä on monenlaisia ihmisiä.
Niitä, jotka näkevät lävitsesi kiireen keskellä, jotka pysähtyvät kuuntelemaan vaikket saisi sanotuksi mitään.
Niitä, jotka kunnioittavat toisiaan antamalla tilaa levähtää ja hengähtää. Niitä, jotka iloitsevat menestyksestäsi, onnittelevat saavutuksistasi vaikket itse edes huomaisi mitään.
Jotka surevat surujasi ja riitelevät riitojasi ja lepyttävät huutosi tai huutavat kanssasi. Niitä, jotka antavat anteeksi. Ymmärtävät virheesi.
Niitä, jotka lainaavat villasukkansa, jotta tuntisit olosi kotoisaksi. Joiden luona on turvasatamasi. Niitä, jotka toipuvat uupumuksesta tai sairauksista kanssasi.
Elämässä on monenlaisia ihmisiä.
Ihmisiä, jotka ojentavat käden yhä uudelleen kun kaadut. Seisovat vastatuuleen ja antavat uuden mahdollisuuden.
Niitä, joiden läsnäolo saa sinut vakuuttuneeksi siitä, että löydät vielä paikkasi täällä.
Niitä, joiden kanssa haluat jakaa syvimmät salaisuutesi ja väsyneimmät vitsisi. Niitä, jotka arvostavat glitteriä ja yksisarvisia olentoja. Haaveilevat ja unelmoivat kanssasi.
Ja pyytämättä he kantavat tätä kaikkea kevyesti kämmenillään.
Elämässä on siis monenlaisia ihmisiä. Ja vain muutamia todellisia sydänystäviä.
. . .
mira simsiö kesällä 2016 tai 2017
TUNNUSTELEN JA NÄEN
kosketuksella teen sinusta näkyvän
ihosi poimut, rypyt, juonteet
karheat kädet vai sittenkin pehmeät
kuuntelemalla teen sinusta tuttavan
sanojesi sävy, äänesi paino
pehmeää ja matalaa
vai
kirkasta ja korkeaa
kosketan, kuulen, keskityn
käteni näkevät
sormilla
huutavat
tunnustelevat sinut
. . .
mira s. kesällä 2016
ELÄMÄNTARKOITUS
siinä kotioven kynnyksellä
lähtien ja palaten
. . .
mira s. toukokuu 2015
IKÄVÄ
se kun vieraan lailla
muilla mailla
saattaa joskus satuttaa
lujillakin otteillaan
kunnes taas
se
ottaa syliin ja lohduttaa
. . .
mira s. 2010
HYVÄSTI HYVÄPÄIVÄ
lounasaikaan lasi helähti
nyrkki pöytään lävähti
adrenaliini
sydämen kiusana
hyvästi hyväpäivä
tuijotin vierasta
kuka olit
minne menossa
nyrkillä hakkasit totuutta pöytään
tajusin kyllä
sylki teki sanoista liukkaita
vaarallisia
tuijotin vierasta
kuka olit
miksi täällä
vie mennessäsi
hyväpäivä
. . .
mira s. päivämäärä tuntematon
KUKA ON
LUOVA ÖISIN?
Nimeni on Mira Simsiö. Kirjoitan pimeän aikaan, kuun työstä, tähtien aikaan.
Lue miten minusta tuli minä.
Runot ovat blogissa sekajärjestyksessä. Voit selata runoja kategorioiden tai avainsanojen mukaan.
Seuraa instagramissa:
@luovaoisin
Kirjoitan myös tilausrunoja.
Ota yhteyttä:
mira (at) luovaoisin.fi