TUULEN MUKANA

rakas kettusenikuuletko jossain siellähöristä korviasisuorista häntäsinuuhki tuulta lähetinkuiskauksenlämpimänlentosuukonyö tulee halauksin . . . mira s. toukokuu...

MUTTA MIKÄ?

kettu oli kiivennyt kiviröykkiön päällesen tassuja särkiväsymys painoi sielussa astijärki tuntui sumenevanmutta silmät pysyivät auki haukotuksista huolimatta metsän laidalla liikkui jokin . . . mira s. maaliskuu...

KETTUJEN MURHEITA

olen kettu kaupungin yössäespan nurmi kuin kangasmetsän sammallippakiskan kulmalla odotan ei ketään saapuvaksikun silmätkulmat kimmeltääulisen, niin hiljaa, kuiskien vaanettei kukaan kuulese on se tuuli vaan, torilta heittää silmille savuatunnen tämän stadinsen mutkat...

KAARNAPUUKKO

aina on ketulla kiire johonkin työhönkiire kadota syksyiseen yöhönojan notkosta heinikkoon,nokkoset väistellä,matkalla itselleen suojaksi tammestapuukko vyölle veistellä vaan kaarnasta sen oikeasti teinsuojaamaan suruilta toisinaan hetki kun on oikea,pohdin onko...