YKSINÄISEN MÖKKI

tyhjä on nyt mökkikosteat seinät senkyyneleistä itketyistälapsista lähteneistä mökki yksinäisensaranat ruosteessa ovienkuljetuista vuosistapaiskotuista ovistajatkuvista huolista tyhjä on nyt mökkimökki yksinäisen . . . mira simsiö...

NAPSs

puuvillalangan kierrän sormen ympärillekoukistan sormea janapselämä yhtä heikko kuin siemenhahtuvien keveys . . . mira simsiö...

VIIMEINEN PÄIVÄ

annoin sun lähteä rakas mutta en ilman että taistelinja viimeiset hetket katselinmiten maa kiertää oman akselinja näkyy ikkunasta kirkas valokunnes vaipuu horisonttiin himmenevä kajopimeydessä enää pienen tähden paloenkä vastapäivään enää pysty juostanousta enää...

HUKATUT SIVELTIMET

halaukseen suljen tunteensiihen iltaantukahdutanniin kauan etten tunne enää enkä muistaedes muistojaedes hyviä minne taas laitoin ne siveltimetmillä perhosia lahjapaperille maalailenuutta tarinaa pitää kyynelvedellä värittää enkä kaduelettyä elämää enkä yritä...

HARHALUOTEJA JA SIMAA

lastensyttäreillä ahmin tuulihattujaällön lämpösiä vappuna simaakaivan sormella sieltä rusinaa kuka iltaan huokailee mukanäyttää idiootiltarunoissa ja runoissa peilin edessäkäden taa piilotinvatsamakkarat hämmennän simaa huomenna aloitanen enää tänään nyt juon simaa...