isä ja rohkeat veljeni
kerran yhdessä asteli
viisi miestä rintarinnan
nuorimmat meistä kuin pojat Ankkalinnan
ei varjoissa toistensa tarvitse kasvaa
ei yksin suruja tai murheita kantaa
ei unelmia hukata – kirvestä kiveen hakata
ei veli veljeä jättää voi
näin isä meitä viisaudella neuvoi
kohdataan maailma yhdessä niin
kannustetaan toisiamme suuriin unelmiin
sillä vain pienen hetken kuitenkin
tämän tarinan tunnetkin
viisi miestä rintarinnan
luonne kaikilla – seikkailijan
vähän myös omatahtoinen – veljeskomppanian
ei varjoissa toistensa tarvitse kasvaa
ei yksin suruja tai murheita kantaa
ei veli veljeä jättää voi
ei unelmia hukata – kirvestä kiveen hakata
näin isä meiltä veljiltä aina toivoi
. . .
mira s. isänpäivänä 2020 // tilausruno