ukkospilviä
ukkospilviä
tummia harmaita
surullisia ja raskaita

kun ukkosten herra taivaassaan
säveltää surullista huminaa
ulisee ja jyrähtelee
välillä henkeään pidättelee

mietin silloin

pilkahtaako pilvien takaa ikinä
auringon säteen kirkas kipinä

vastasointuina kirkkaudella on duurit
murtuvat sillä paksuimmatkin ukkosherran muurit
ja itkee ukkospilvet alas
näkyy jälleen paljas
tähtitaivas

ja muistan silloin

kyllä surun ja murheen
keskeltä
löytyy kirkkaus ja onni
ihan pienen
pienestäkin
hetkestä

. . .

mira s. marraskuun ensimmäinen 2020