fyysisesti
sisäisesti
särkynyt olen
psyykkisesti
syylliseksi
siinä minä olen
tuntuuhan se
loputtoman synkältä
alkusyksyn kostealta kylmältä
yksinäisyys iskee luihin – ytimiin
muistuttaa miten sydän rinnasta väkipakoin revittiin
eikö koskaan kaipaus lopu
on tehtävä itsensä kanssa sopu
vaikkei kaipaus koskaan lopu
tiedän että olet siellä jossain
elät hyvää hyvää elämää
minä itken ikävää
eikä koskaan kaipaus lopu
ei koskaan koskaan lopu
. . .
mira s. 29.11.2020
