sulje silmäsi – kuvittele – missä nyt ajelehdit
jokainen avunhuuto hukuttaa syvemmälle

huokaukset jäätyvät
hengityksesi huurre on ainut lämpö
jonka tunnet

virtaukset tanssivat kanssasi valssia
pitävät pilkkanaan
ristiaalloissa seilaat kyljet mustelmilla

pitelet kiinni siitä mitä enää on jäljellä
hapuilet parempaa otetta

ja tulee hetki – on irroitettava
tiputtava

kun otteesi viimein lipeää
annat itsesi vajota pimeään

ei hätää

näin

valtameri hukuttaa sinut kyynelillään

. . .

mira s. helmikuu 2020