korppi ilta-auringossa liiteli
pitkin taivaankantta kaarteli
jotain kynsissään se piteli
käkikello ja
kellonheiluri

ei korppi aikaa osaa varastaa
mutta valheen todeksi lavastaa
viisas on lintu musta
iholle neulattu sysimusta
on tarina toden toteamusta

korpin puolisokseni sain
omakseni niin kauan kun hain

vaan voiko korppiin luottaa?
sen luonnetta muuttaa?
vai villi, vapaa ja viisas
tunne syvä ja kiivas
korpilla on aina

sitoutuu lintu kaunis
vasta kun se on valmis

entä elämä kahdella korpilla
tarvitaan ymmärrys ja harmonia
nousta siivilleen aurinkoon
toinen perässään metsän vartioon

kimmeltää aika
muttei katoa korpin taika
kynsissään tiukasti
käkikello
tärpästikkeli

tuo ikuinen
kellonheiluri

. . .

mira simsiö 2020