olen kettu kaupungin yössä
espan nurmi kuin kangasmetsän sammal
lippakiskan kulmalla odotan ei ketään saapuvaksi
kun silmätkulmat kimmeltää
ulisen, niin hiljaa, kuiskien vaan
ettei kukaan kuule
se on se tuuli vaan, torilta heittää silmille savua
tunnen tämän stadin
sen mutkat ja kuopat
umpikujat, takapihat
aamukasteen ja sataman sumun
joskus kun on aikaa
istuskelen laitureilla nuuhkien ilmaa
miksi on niin, että toiset vaan kantavat enemmän murheita kuin jaksavatkaan?
. . .
mira simsiö 2020