aina on ketulla kiire johonkin työhön
kiire kadota syksyiseen yöhön
ojan notkosta heinikkoon,
nokkoset väistellä,
matkalla itselleen suojaksi tammesta
puukko vyölle veistellä

vaan kaarnasta sen oikeasti tein
suojaamaan suruilta

toisinaan hetki kun on oikea,
pohdin onko maailma
sittenkin vain soikea
kuusirajan yllä pimeydessä
kaartuu linnunradan ääriviivat

äh
alkaa tuulla
ja sataa

öisin on tuo kartta auki ja ääretön,
silloin voi kuulla miten
suru on niin lohduttoman äänetön

oikeasti tähtitaivaan kuvittelin vain
sammakotkin parkuu ei ne kurnuta
yltyy sade ja sarastaa jo

miksi on niin,
että aina on kiire
muiden kettujen juhlia järjestää,
elää muiden elämää,
töihin kun haluaisi vaan tänään
ajoissa ennättää

se on ketun elämää

. . .

mira simsiö elokuu 2020